Audin quattro-teknologian juuret johtavat talveen 1976–1977, jolloin Audin insinöörit tekivät sarjan koeajoja lumisessa Ruotsissa. Verrokkina oli mukana Saksan armeijan käyttämä Iltis-maastoauto (Volkswagen Type 183), joka peittosi korkean maavaransa ansiosta tehokkaammat etuvetoiset prototyypit. Tämän matkan aikana insinööreille valkeni, että Audi todella voisi käyttää nelivetoa myös suorituskykyisissä henkilöautoissa, mutta sen piti olla täysin uudentyyppinen: kevyt, kompakti ja tehokas. Lisäksi sen piti toimia ilman raskasta jakovaihteistoa tai toista kardaaniakselia. Syntyi ajatus tämän erityisen nelivetotekniikan käyttämisestä massatuotetuissa ajoneuvoissa.
Walter Treseriä, silloista esikehitysjohtajaa, kiehtoi "näkemys kehittää autotyyppi, jota ei tähän mennessä ollut olemassa", kuten hän myöhemmin kommentoi. Tätä varten hän tarvitsi sopivan nimen. Nelivetoinen auto tuli melkein tunnetuksi Audi Caratina (lyhenne sanoista "Coupé All-Wheel-Drive Turbo"). Samanniminen hajuvesi oli kuitenkin jo olemassa – tämä ei olisi sopinut hyvin auton imagoon. Täten Treser kehitti uuden nimen: "Audi quattro". Nimi, josta tulisi pian kuuluisa.
Teknologinen läpimurto, quattro on syntynyt
Unelma toteutui. Nerokas isku, joka teki kaiken mahdolliseksi, oli ontto akseli – vaihteistossa oleva tylsä toisioakseli, joka jakoi tehon kahteen suuntaan. Takapäästään se ajoi keskitasauspyörästön koteloa, joka oli konfiguroitu kartiovaihteistoksi manuaalisella lukituksella. Normaaleissa olosuhteissa toisioakseli jakoi 50 prosenttia tehosta kardaaniakselia pitkin toisella tasauspyörästön lukolla varustettuun taka-akseliin. Toinen puoli vääntömomentista siirrettiin etuakselin tasauspyörästölle toisioakselin sisällä pyörivää ulostuloakselia pitkin. Näin quattro-neliveto oli nähnyt päivänvalon.
Vuonna 1980 Audi esitteli "Ur-quattro" (ensimmäinen Audi Quattro) Geneven autonäyttelyssä. Reaktio ylitti kaikki odotukset: auto vakuutti sekä kriitikot että innostuneet kuljettajat. 11 kokonaisen vuoden ajan – vuoteen 1991 asti – Audi sisällytti tämän auton tuotantomallina valikoimaansa. Sen jälkeen Ur-quattro poistui, mutta käyttötekniikka säilyi − ja sitä kehitettiin edelleen.
quattro-teknologian toinen sukupolvi
Vuonna 1986 Audi korvasi manuaalisesti lukittuvan ensimmäisen sukupolven keskitasauspyörästön Torsen-tasauspyörästöllä, joka pystyi jakamaan voimaa vaihtelevasti tarpeen mukaan etu- ja taka-akselien välillä. Kierukkavaihteeseen perustuva, väännön tunnistava Torsen (TORque SENsing) mahdollisti pidon vähentyessä jopa 75 % voimasta jakamisen toiselle akselille.
Pitkittäismoottoristen mallien seuraava suuri askel otettiin 2005. Uusi planeettavaihteisto mahdollisti vielä korkeammat lukitusarvot ja jakoi normaaleissa olosuhteissa voiman suhteessa 40:60. Kolmannen sukupolven keskitasauspyörästö on käynyt sen jälkeen läpi useita kehitysvaiheita ja se on edelleen käytössä
Edelleen vakuuttava neliveto
Alkuperäisen quattron julkistamisen jälkeen Audi on 40 vuoden aikana saavuttanut vaikuttavat luvut: Vuoden 2020 loppuun mennessä Audi oli valmistanut yhteensä noin 11 miljoonaa nelivetoista autoa, joista yli 800 000 yksin vuonna 2019. Hieman yli 44 % Audi-asiakkaista maailmanlaajuisesti valitsee quattro-nelivetomallin.
Suomessa quattro on pitkään ollut synonyymi Audille. Vaihtelevat vuodenajat, monipuolinen luonto ja halumme tutustua luontoon ovat sopineet hyvin yhteen quattro-nelivedon hyötyjen kanssa. Vuonna 2022 quattro-nelivedolla varustettujen Audien osuus myynnistä oli lähes 59 %.