Audi quattro moottoriurheilussa

Vuonna 1982 quattro jo dominoi mestaruussarjaa. Audi asetti uuden mittapuun seitsemällä voitolla ja voitti helposti valmistajien mestaruuden. Vuotta myöhemmin Mikkola voitti kuljettajien mestaruuden. Kausi 1984 alkoi myös sensaatiolla: juuri tiimiin valittu kaksinkertainen maailmanmestari Walter Röhrl voitti Monte Carlon rallin tiimikavereidensa Stig Blomqvistin ja Hannu Mikkolan nenän edestä. Kauden lopussa Audi juhli sekä valmistajien mestaruutta että Blomqvistin kuljettajien mestaruutta.

Kaudelle 1984 Audi kehitti sport quattron hyödyntääkseen paremmin B-ryhmän väljiä säädöksiä. Lyhyemmän akselivälin ansiosta auto oli ketterämpi käsiteltävä. Sitä seurasi 350 kW (476 hv) Sport quattro S1 vuonna 1985. Autosta tuli legendaarinen, osittain silmiinpistävän takaspoilerinsa ansiosta. 1090-kiloinen S1 syöksyi nollasta sataan km/h vain 3,1 sekunnissa. Kauden viimeisessä tapahtumassa, Iso-Britannian RAC-rallissa, Röhrl käytti pneumaattista kaksoiskytkinvaihteistoa – tämän päivän S tronicin edeltäjää.

Kun B-ryhmän riemukkaat vuodet päättyivät vuonna 1986, Audi vetäytyi rallin MM-sarjasta, mutta ei ilman viimeistä sanaa. Heinäkuussa 1987 Röhrl voitti Pikes Peak -mäkikisan Yhdysvaltojen Coloradossa Sport quattro S1:lla, joka oli valtavine siipineen todella modifioitu malli. Röhrl kiipesi 19,9 kilometrin pituisen, tuolloin vain pieneltä osin päällystetyn radan ennätysajassa, 10 minuutissa ja 47,85 sekunnissa saavuttaen 196 km/h huippunopeuden. ”Se oli todellinen huippusaavutus ralliautolle”, hän totesi.

Vuonna 1988 Audi kilpaili Yhdysvalloissa Trans-Am-sarjassa Audi 200:lla ja voitti jo ensimmäisellä yrityksellä sekä valmistajien että kuljettajien mestaruuden, jonka toi yhdysvaltalaiskuljettaja Hurley Haywood. Haywood ja Hans-Joachim Stuck ottivat seitsemän voittoa viidestätoista IMSA GTO -sarjan kilpailusta vuonna 1989, jolloin säännöt eivät olleet kovin tiukkoja. Heidän viisisylinteriset Audi 90 quattronsa saavuttivat 530 kW (720 hv) huipputehon.

Vuonna 1990 Audi siirtyi DTM-sarjaan. Samana vuonna Stuck voitti kuljettajien mestaruuden suurella ja tehokkaalla V8 quattrolla ja vuonna 1991 mestaruuden voitti Frank Biela.

Audin vetäytyessä sarjasta vuonna 1992 se oli voittanut 18 kaikkiaan 36 kilpailusta. Vuonna 1996 kaksilitraisella nelisylinterisellä moottorilla varustettu Audi A4 quattro Supertouring osallistui seitsemään kansalliseen mestaruuskilpailuun kolmella eri mantereella – ja voitti ne kaikki. Kaksi vuotta myöhemmin eurooppalaisissa säännöissä kiellettiin neliveto lähes poikkeuksetta. Siihen mennessä quattron saavutukset olivat vaikuttavat: neljä rallin maailmanmestaruutta, kolme Pikes Peak -voittoa, Trans-Am-sarjan mestaruus, kaksi DTM titteliä, yksitoista kansallista rata-automestaruutta sekä World Touring Car Cupin voitto.

Kesti vuoteen 2012 asti, ennen kuin seuraava Audin nelivetoinen kilpa-auto – Audi R18 e-tron quattro – jälleen voitti ratakisan. V6 TDI tuotti tehon taka-akselille ja vauhtipyörä tuotti rekuperoitua energiaa kahdelle etuakselille sijoitetulle sähkömoottorille. Kiihdytyksen edellyttäessä maksimaalista pitoa, R18 pystyi tilapäisesti aktivoimaan quattron muutaman tärkeän sekunnin ajaksi. Kolmella Le Mansin 24 tunnin kestävyysajon kokonaisvoitolla sekä World Endurance Championshipin (WEC) kahdella kuljettajien ja lisäksi valmistajien mestaruudella Audi osoitti konseptinsa todellisen potentiaalin.